Mitä olisivat kahvilat ilman leivoksia! Eurooppalainen leivosperinne sai alkunsa 1600-1700-lukujen Venetsiassa joka oli muutenkin tunnettu pikkutarkasti suunnitelluista kauniista yleellisyysesineistä. Kahvilat alkoivat levitä 1600-luvun kuluessa maasta ja kaupungista toiseen. Sveitsin Graubundenissä avattiin jo 1620-luvulla konditoria ja pian nämä bundeniläisherkut alkoivat tulla suosituksi muuallakin.
Leivosten historia
Tutkimusten mukaan leivos syntyi alun perin yksinkertaisesta muropohjaisesta tortusta, johon alettiin laittaa erilaisia täytteitä ja kuorrutuksia. Tässä yhteydessä venetsialaiselle pikkutarkkuudelle tuli tarvetta: sokerikuorrutuksista alettiin tehdä yhä hienompia.
Suomeen sokerileivonnaiset tulivat vasta suhteellisen myöhään. Ensimmäinen bundeniläiskonditoria avattiin Porvoossa 1800-luvun alussa. Kään
teen tekevää oli Karl Fazerin saapuminen Suomeen ja hänen käynnistämänsä leipomo- ja kahvilatoiminta. Sveitsiläissyntyinen Fazer oli opiskellut eri kaupungeissa kuten Pietarissa, Pariisissa ja Berliinissä ja toi Suomeen esim. kinuskin valmistamisen taidon. Yhä nykyäänkin toimivista kahviloista Ekbergin kahvilan taustalla on kondiittori Fredrik Edward Ekberg, joka avasi ensimmäisen konditoriansa Helsinkiin jo vuonna 1865. Bulevardilla vieläkin sijaitseva kahvila avattiin vuonna 1915.
Suomalaiset klassikkoleivonnaiset
Huolimatta sota-ajoista ja pulakausista Suomessa on säilynyt sokerileivonnaiskulttuuri kaikkina aikoina. Klassikkoleivoksia on monia. Osalla niistä on ulkomainen esikuvansa, mutta osa on Suomessa erilliskehityksen tuloksena syntyneitä. Leivosten erikoispiirre on se, että moni leivos on nimetty merkkimiehen mukaan. Meiltä löytyy leivoksia esim. Keisari Aleksanterin kunniaksi ja Napoleonin kunniaksi.