Matkustellessa eri maissa törmää nopeasti eroihin siinä, millaisia tuotteita kahviloissa on tarjolla. Erityisesti tämä korostuu leivonnaisten puolella. Suomalaisten on sanottu pitävän vähemmän makeasta kahvileivästä enemmän kuin vaikkapa ruotsalaiset. Tähän on kaksikin syytä. Toinen on varmasti se, että Suomi eli pitkään maatalousvaltaisessa yhteisössä, jossa välimatkat olivat pitkät. Kaupunkikulttuuri kehittyi verraten myöhään, paljon myöhemmin kuin muissa länsimaissa. Maaseudulla kahvilakulttuuri ei kukoistanut. Omiin leivonnaisiin maku löytyi usein esimerkiksi metsämarjoista, jos leivonnaisia ylipäätään pystyttiin tekemään. Jauhoista oli usein p
ulaa, etenkin jos edellisen vuoden viljasato oli ollut heikko. Kahvileipään ei silloin riittänyt jauhoja, kun tärkeintä oli pitää perhe leivässä.
Itäisen kulttuurin läheisyys on vaikuttanut suomalaisten makutottumuksiin
Toinen seikka, miksi Suomessa ei perinteisesti ole välitetty makeasta niin paljon kuin muualla, löytyy itäisen kulttuurin läheisyydestä. Ortodoksisen kirkon piirissä esim. rahka on suuremmassa arvossa kuin läntisessä ruokakulttuurissa. Suomessa onkin ollut aina hyviä rahkaleivonnaisia. Suomalaiset kahvileivät kahviloissa voivat tuntua eurooppalaisiin sokerileipurivalikoimiin nähden vaatimattomilta ja karuilta. Jo Ruotsi
sa näkee paljon enemmän makeita leivonnaisia kuin Suomessa.
Terveyssuositukset vaikuttavat leivonnaismieltymyksiin
Historiallisten syiden lisäksi suomalaisten leivonnaismieltymyksiin ovat vaikuttaneet viime vuosikymmenten terveyssuositukset. Rasvaa ja voita sisältävät leivonnaiset ovat sellaisia, joita pikemminkin vältellään kuin himoitaan. Makeat kahvileivät ovatkin vähentyneet kahviloista radikaalisti ja tilalle on tullut esimerkiksi erilaisia leipiä ja muita terveellisempiä syötäviä.