1980-1990-luvuilla kahviloiden tarjoilutiskeistä löytyi lähinnä kuivahtaneita sämpylöitä. Ostaja saattoi valita kinkku-, metvurstileivän ja juustoleivän välillä. Yleensä sämpylä oli kiedottu tuorekelmuun ja sisällysten laatukin saattoi olla aika kehno; juusto oli helposti jo vähän kuivahtanut ja kurkut olivat nahkeita eivätkä enää raikkaita. Yhtäkkiä kahviloihin alkoi tulla enemmän valinnanvaraa. Mistähän se mahtoi johtua?
EU:n vaikutus leipomotuotevalikoimiin
Tuliko EU:hun liittymisen myötä enemmän tarjolle erilaisia leipomotuotteita myös ulkomaisista leipomoista? Mahdollisesti esikypsennetyt taikinat yleistyivät. Myös uunien taso ja paistamisen nopeus saattoivat kasvaa. Silläkin voi olla vaikutusta asiaan, että tuoreilla täytteillä rakennettuja patonkeja myyvä Subway-pikaruokaketju avasi ensimmäisen ravintolansa Suomeen. Ensimmäinen Subway-ravintola avattiin Helsingin Annankadulle heinäkuussa vuonna 2000. Varmaa on vain se, että 1990-luvun jälkeen kahviloista alkoi löytyä leipiä jos jonkinlaisia.
Patongit ja paninit leipävalikoimien perusytimenä
Patongit ja paninit muodostavat yhä leipävalikoimien perusytimen. Panini ja patonki eroavat toisistaan muutamalla eri tavalla. Kuten tuttua, patonki on alkujaan ranskalainen tuote. Selityksiä leivän erikoiselle pitkänomaiselle muodolle on useita. Mielenkiintoisin tarina kertoo, että leipä oli alunperin suunniteltu Napoleonin armeijalle, jotta
illalla esimerkiksi teatteriesityksestä ravintolaan siirtymisen jälkeen. Mahdollisesti voileipä on alun perin kehitetty Oopperakellarissa, johon leivän nimi saattaa viitata.
Viime vuosina Suomessa ovat yleistyneet leipäsiivujen väliin rakennetut kerrosvoileivät. Nämä perinteiset leivätkin tuntuvat tekevän hyvin kauppansa nälkäisten kaupunkilaisten keskuudessa. Kahviloista löytyy nykyään monia eri versioita eri aikakausien voileipävaihtoehdoista. Salaattien ohella ne ovat yleisimpiä vaihtoehtoja lounaalle. Lisukkeeksi voi ottaa vaikka uuniperunan tai keiton.